Aasi ja alligaattori kukkaisniityllä!

 

VÄRIKOLLAASIT

 Värit, joita yritin tavoittaa:

 

Syksyn lehdet huurteiset!

 

Rypyt otsillaan

peittää pakkasyön huurre 

Pitsi hartiain

suudelmista jäätynyt. 

 maansyliin lepoon vaipuu.

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä  

Keltaista ja vihreää!

 

VÄRIKOLLAASIT

Kirkas keltainen ja vihreä ovat sävyt tällä viikolla 

Keinäsen sinisellä sohvalla!

Hyi kamala tuota makua. Joona oli sylkäistä kalanmaksaöljyn samantien , mutta äitimuori seisoi kädet puuskassa vieressä vahtien kuin haukka varpusta. Pakko se oli niellä, ei siinä mikään auttanut. No niin, ja sitten matkaan. Äiti ojensi koulurepun pojalleen ja tönäisi leikkisästi selkään. - Olehan sitten kunnolla koulussa. Hän vielä evästi pojan painuessa ulos ovesta suutaan muikistellen.

Päästyään ulos, Joona pysähtyi naapurin portille. Kalehan se sieltä. - Hei Kale. Mites ois. Poiketaanko ostaan limpat Keinäsen kaupalta. Äite pakotti ottamaan kalanmaksaöljyä. Nyt on suu surkeana, pakko päästä huuhteleen jollain. - No, mikäs! Istuksitaan hetki siinä Keinäsen sinisellä sohvalla. Mikäs kiire tässä – kouluun aina kerkiää.

Krapu eli 100 sanaa otsikko mukaan lukien  huuhdella sininen sohva

Sain taiteiltua!

Vaikka kuva on ylösalaisin, ei huolta, käy se näinkin päin

 

Vaahterat, tammet,

omenapuut, koivut, puut

kaikk' lehteväiset

 Syystuulten kiepunnassa.

Antautuvinako! 

Ei! 

 Eläen! 

Eläen tanssivat

väreissä liekehtivissä! 

 

Saa taiteilla aiheena Syyslehtiä 

Se oli sinä päivänä, jolloin

  

Se oli sinä päivänä, jolloin kanttarellit kukkivat lähimetsässä. Ilma oli kuulas yön sateen jäljiltä. Anniina heräsi varhain. Silkkinen aamutakki yllään, huopatossut jalassaan hän hipsutti keittiöön, pisti kahvin porisemaan.  Odotellessaan hän katseli ulos sumuiselle pihavainiolle. Äkkiä Anniinaa värisytti. Enkelikö se oli, joka kulki ohitseni? Hän ajatteli.

Kahvi oli vahvaa ja lämmitti mukavasti. Juotuaan Anniina huuhteli kupin. Pisti loput kahvit termariin. Vaihtaessaan vaatteita ja pistäessään mustat kumisaappaat jalkaansa, hän hyräili hiljaa mielessään ”tuonne taakse metsämaan mun sydämeni kaipaa”, pisti termarin vanhaan pärekoppaan ja pujahti ulos. Uusi väristys, kuin käden hipaisu ... Tuuli se vain.. Anniina ajatteli suunnaten tutulle metsäpolulle, aavistamatta elämänsä heittävän kuperkeikkaa. 

Krapu eli 100 sanaa  

Kukkien moninaiset sävyt ja kuosit!

 

VÄRIKOLLAASIT