Raidan värit!

 

 

 Värikollaasit

 

 

Näetkö?

 

 

 

 

 

Aamu aukeni valkoisena. Lumi oli peittänyt maan ja pakkohan sitä oli kuvata. Sen, mitä en omilla silmilläni olisi tavoittanut, kameranlinssi tavoitti ja sieltähän se kömpi esiin kinoksista. Kyllä talvi on ihmeellinen.

Kuukauden löytöni!

En ole aiemmin Kristiinan haasteisiin ottanut osaa, nyt kuitenkin oli sen verran kohdalle osuva aihe, että pujahdan mukaan TAMMIKUUN haasteeseen: kuukauden hankinta/löytö. 

 

Tämän pienen puunuken löysin tänään kirpparia kierrellessä. Pieni sievä, persoonallinen nukkeneiti pääsi kokoelmani jatkoksi, johon on kertynyt ihan mukava joukko "puukansan" väkeä. No, onhan heidän joukkoonsa pujahtanut vähän muutakin väkeä.

 

 

Mietin vähän minkä maalaista tekoa tämä nukke mahtanee olla. Värit voisivat viitata niin Ruotsiin kuin Ukrainaankin. Pohjassa oli leima:

 

 

Tuosta ensimmäisestä kirjaimesta en saa selvää, mutta toinen on jokin kyrillinen, jos olen oikein osannut katsoa, mutta ei tästä sen selvempää googlaamallakaan saanut. Kiva nukkelöytö kuitenkin. 

HETKI VALKEALLA

Ihanhan tässä hätkähtää,

kun puree niin kovasti pakkassää.

Seis seis, nyt täytyy hengähtää

ja nuotiotulen äärellä levähtää.

Taivaltaja erämaiden

näin miettii,

tuumii,

Itseksensä pohtii.

Istahtaen kannon nokkaan,

Oravalle kuusen latvaan

tervehdyksen pokkaa.

Kokoaa oksia,

tuulen pieksämiä, ravisseita.

Kaivaa repusta kahvitarpeet,

nokisen pannun ...

Kuluu tunti, kuluu toinen.

äärellä liekin loimuavan,

tunnelmoiden,

Erämiehen voi kuulla

hyräilevän

laulua vanhaa,

ammoin kuultua,

unohtuneeksi jo luultua.

Korvessa kuljen yksinäni,

tääll, missä on korkea taivas.

Vain täällä voin vapaana olla,

Voin sykkeen erämaan kuulla.

Erämaa, erämaa

sen suonissa elämä virtaa.

Erämaa, erämaa ,

sieltä voimaa mun sieluni saa.

Hyräilee mies,

Pakkassäässä,

Turkisnuttu yllään

loimussa valkean.

100 sanaa Otsikko mukaan lukien. Sanat tällä kertaa ovat: hätkähtää, seis, tunti

Koboltinsinistä!

 

 

 

värikollaasit

koboltinsinistä

        

Tarina sudesta ja koiraskoira-koirasta!

 

Koiraskoira-koira käveli kairassa,

ravisteli turkkiansa tuuheata.

Kovasti koitti kaivella kivikossa,

nuuskutteli ilmaa nahkeata.

Nälkä kurnutteli vatsassa,

koipea kolotti.

Kohottipa kohta

ulvonnan komean,

koiraskoira-koira,

kuumottaessa kuutamon.

Kuulipa ulvonnan

susinaaras yksinäinen,

yksin korpeen hylkynä hylätty.

Kuunteli, katseli ...

Syvältä suonista suden

urkeni urahdus,

liuheni ääni.

Tiuheni askel nälkäisen.

Kaihersi kaipaus,

koversi rintaa.

Silloinpa sykähti syvämet

syvällä korvessa jossain,

Tavoitti toisensa katseet

kuutamon alla,

kairassa avaralla,

alalla aukealla.

Pyrähti lentoon jossain pyypari,

kimmahti oksalla jäisellä ääni hento.

Rasahdus -

Kiilui silmä suden,

vavahti koiraskoira-koira ...

Juoksuun yhteiseen, aktiiviseen

sulivat silloin askeleet suden ja koiraan.

Hiipivät hiljaa ...

ravintoa vailla,

kairan mailla

yhdessä taistellen nälkää vastaan.

jäljissä ruoan ...

100 sanaa ei enempää eikä vähempää. Huom. Postausotsikkoa ei oteta lukuun.

Näillä pakkaskeleillä...

 

VÄRIKOLLAASIT

Näillä pakkaskeleillä on hyvä olla takkia tarkoituksen mukaan. Vuoden toinen värikollaasihaaste pyytää kollaaseja takin värillä.